Hei, olen Tiina Wesslin, vihreä kunnanvaltuutettu Lempäälästä. Ohjelmassa on tässä kohtaa Perttu Jussilan nimi, mutta hän ei valitettavasti päässyt paikalle.
Ensiksi suuri kiitos tämän tilaisuuden järjestäjille ja kansalaisaloitteen alullepanijoille. Ikäihmiset todellakin ansaitsevat puolestapuhujan ja äänitorven, jolla on aikaa ja tahtoa paneutua juuri heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asiaa muuttuneessa yhteiskunnassa.
Kaikki tietävät, että monilla ikäihmisillä on vaikeuksia selviytyä nykyisessä digiviidakossa. Myös turvattomaksi koettu asuinympäristö, lähipalveluiden lakkauttaminen ja kauppojen karkaaminen ostoskeskuksiin – tai huonot julkisen liikenteen yhteydet – rajoittavat ikäihmisten liikkumista ja aiheuttavat elinpiirin kaventumista.
Digitalisaatio helpottaa asiointia, vähentää turhaa työtä ja säästää paperia, mutta vanhuksille se aiheuttaa vaikeuksia selvitä arjesta. Monilla ikäihmisillä ei ole kykyä sähköisten palveluiden käyttöön – eikä ehkä varaakaan tietokoneen tai älykännykän hankkimiseen. Kuitenkin pankkipalvelut, monet ajanvaraukset, bussikorttien ja junalippujen lataukset ja monet muut asiat, jotka ennen hoituivat puhelimitse tai kasvotusten, ovat siirtyneet nettiin tai mobiililaitteisiin – tai ainakin niiden hoitaminen perinteisellä tavalla on tehty hyvin vaikeaksi. Oma äitini surkuttelee, että jopa televisiouutisten uutiset ovat usein parin lauseen tynkiä, joiden päätteeksi uutisankkuri kehottaa katsojaa lukemaan lisää netistä.
Pahin ongelma lienevät sosiaali- ja terveyspalveluiden riittämättömyys tai heikko laatu sekä vanhusten yksinäisyys. Kaikkein huonommassa asemassa ovat pienituloiset vanhukset, joilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin – ja ne vanhukset, joilla ei ole ympärillään lasten tai muiden läheisten muodostamaa tukiverkkoa.
Oma poikani tekee opintojensa ohessa hoivatyötä vanhusten kotipalvelussa. Vanhusten ongelmat ja suoranainen hätä ovat tulleet itselleni entistä lähemmäksi hänen työnsä kautta. Muistan, kuinka eräänä iltana poikani tuli töistä ja kertoi liikuttuneena – nimiä tietenkään mainitsematta – kuinka muistiongelmainen, yksin asuva vanhus oli pyytänyt kotikäynnin lopulla, että ”Älä lähde, älä jätä minua yksin”. Mutta niin pahalta kuin se tuntuikin, pakko oli lähteä, koska seuraava asiakas odotti jo vessaanpääsyä, ruokaa ja lääkkeitä.
On väärin ja sydäntä raastavaa, että vanhus joutuu tuntemaan tällaista avuttomuutta, turvattomuutta ja yksinäisyyttä – ja on väärin, että hoiva- tai hoitotyötä tekevä joutuu kokemaan tilanteita, joissa heidän on käännettävä selkänsä ja jätettävä vanhus oman onnensa nojaan.
Kuten kansalaisaloitteessa todetaan, Ikäihmiset tarvitsevat laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja muita asumisratkaisuja – emme voi jättää heitä turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan. Aloitteen mukaan yksi vanhusasiainvaltuutetun tärkeistä tehtävistä olisi valvoa, ottaa kantaa ja raportoida vanhuksia kohtaavista epäkohdista sekä tarttua niiden korjaamiseen. Me kaikki varmaan olemme samaa mieltä siitä, että tällainen henkilö tarvitaan.
Usein ajatellaan, että vihreät on nuorten kaupunkilaisten puolue, jonka jäsenillä ei ole käsitystä ikäihmisten arjesta ja ongelmista – tai ainakaan sen suurempia intohimoja ikäihmisten asioiden ajamiseen. Voin sanoa sekä omastani että koko puolueen puolesta, että tämä ei pidä paikkaansa.
Vihreät kannattavat lämpimästi vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta.
Vanhusasiainvaltuutetun puolesta -tilaisuus Tampereen keskustorilla 9.4.2018 / Tiina Wesslin