Lempäälässä keskustellaan kiivaasti vanhusten asumispalveluista. Monia huolettaa perinteikkään ja arvostetun Kotokampuksen tilanne sen hävittyä kunnan tehostetun palveluasumisen kilpailutuksen kyseenalaista mainetta niittäneelle Esperi Carelle.
Kunnan kilpailutus oli varmasti lainmukainen ja välttämätönkin, koska Lempäälä oli saanut huomautuksia yhden palveluntuottajan suosimisesta. Suurimpana ongelmana ei yleensä olekaan itse kilpailutus vaan kilpailutuksessa palveluntarjoajille asetetut valintakriteerit ja niiden painotukset. Tässä kilpailutuksessa hinnalle asetettiin 70 prosentin painotus, ja vain 30 prosenttia jäi laadulle ja muille arviointiperusteille.
Usein hinnan suurta painoarvoa perustellaan hankintalain kilpailutussäännöksillä, joiden mukaan tarjouksista on aina valittava kokonaistaloudellisesti edullisin. Tämä voi kuitenkin lain mukaan tarkoittaa paitsi kustannuksiltaan edullisinta myös hinta-laatusuhteeltaan parasta tarjousta.
Laki antaa hankintayksikölle vapauden asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- ja sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisuuteen. Kilpailutuksessa voidaan ottaa huomioon myös palveluntarjoajan henkilöstön pätevyys, kokemus ja organisointi.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintoihin sisältyy lisäksi erityissäännöksiä palvelujen käyttäjien tarpeiden huomioon ottamisesta ja kuulemisesta: Kilpailutuksessa tulee ottaa huomioon palvelun laatu, jatkuvuus, esteettömyys, eri käyttäjäryhmien erityistarpeet ja käyttäjien vaikutusmahdollisuudet. Olennainen on tässä tapauksessa myös lain määräys siitä, että pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevan sote-palvelun hankinnassa sopimuksista ei saa muodostua kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia seurauksia palvelun käyttäjille.
Jos Lempäälän kilpailutuksessa olisi käytetty lain suomaa mahdollisuutta painottaa laatua, jatkuvuutta ja yhteiskuntavastuuta, Kotokampuksen ja Esperin välinen asetelma olisi ollut täysin toinen. Kotokampus on aidosti paikallinen yhteiskunnallisen yritys, mikä tarkoittaa sitä, että yritys on perustettu yhteiskunnallista tarkoitusta varten ja voitosta suurin osa kanavoituu yrityksen yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. Vastaavasti kokonaan tarjouskilpailun ulkopuolelle voi sulkea toimijan, joka on syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen tai joka on rikkonut Suomen tai Euroopan unionin lainsäädännön, työehtosopimusten tai kansainvälisten sopimusten ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita.
Julkisten hankintojen vastuullisuus ja eettisyys ovat äärimmäisen tärkeä asia. Lempäälän kuntastrategiassakin luvataan tehdä ”vastuullisia ja kestäviä hankintoja, jotka ovat ympäristöystävällisesti tuotettuja ja joissa on huomioitu yhteiskuntavastuu”.
Luottamushenkilöiden pitäisi ehdottomasti päästä vaikuttamaan tällaisten merkittävien hankintojen kriteereihin. Lisäkoulutusta hankintaprosesseista ja hankintojen arviointiperusteiden määrittelystä tulisi antaa niin luottamushenkilöille kuin kunnan viranhaltijoillekin.
Minusta on pöyristyttävää, että tällaisen palvelun kilpailutuksessa hinnan painoarvoksi määritellään 70 prosenttia. Kyse on haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asumisesta ja hoivasta eikä mistään ojankaivuu-urakasta. Toivottavasti tulevan hyvinvointialueen hoivapalvelukilpailutuksissa ymmärretään vaatia laatua ja vaikuttavuutta pelkän hinnan sijaan.