Julkinen keskustelu sote-palveluista painottuu usein terveydenhuoltoon. Terveydenhuolto on ymmärrettävästi tärkeässä asemassa ihmisten elämässä, mutta lähes jokainen suomalainen tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa myös sosiaalipalveluja.
Sosiaalityö on suurelta osin kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien tukemista ja auttamista. Sosiaalipalveluihin kuuluvat esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten palvelut, lastensuojelu, koulukuraattorien työ sekä erilaiset mielenterveyttä ja päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut.
Tilastokeskuksen mukaan viidennes suomalaista käyttää sosiaalipalveluja vuosittain. Sosiaalihuolto on teollisuuden jälkeen toiseksi suurin työllistäjä Suomessa; terveydenhuolto on kolmanneksi suurin.
Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut linkittyvät tiiviisti toisiinsa, ja sote-uudistuksen yhtenä päätavoitteena onkin ollut, että palveluketjut ja yhteistyö saadaan toimimaan saumattomasti niin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuin sosiaali- ja terveystoimen välillä. Kun yhteistyö toimii ja hoito- ja palveluketjut ovat sujuvia, asiakkaan tilanne pystytään kartoittamaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti parhaimmillaan yhden luukun kautta.
Hyvä esimerkki sosiaalipalveluista, jotka ovat läheisessä kytköksessä terveyspalveluihin, ovat vanhusten asumis- ja hoivapalvelut. Esimerkiksi hyvinvointialueen tuore päätös avata Pirkanmaalle sata uutta ympärivuorokautisen hoivan paikkaa helpottaa Acutan ruuhkia, sillä hoivapaikoissa vanhukset saavat myös lääketieteellistä hoitoa.
Acutan ruuhkat aiheutuvat suureksi osaksi siitä, että sairaalahoitoa tarvitsevia potilaita ei saada siirrettyä eteenpäin erikoissairaanhoidon osastoille. Ne taas eivät saa parempikuntoisia potilaitaan siirrettyä perusterveydenhuollon vuodeosastoille, koska siellä on ympärivuorokautiseen hoivaan jonottavia vanhuksia.
Ikäihmisten ja vammaisten lisäksi esimerkiksi väkivallan uhrit, kaltoinkohdellut lapset ja mielenterveydeltään järkkyneet tarvitsevat usein sekä sosiaali- että terveydenhuollon ammattilaisten apua. Näissä tilanteissa vaaditaan sosiaali- ja terveydenhuollon joustavaa ja asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioivaa yhteistyötä.
Pidetään siis sosiaalipalvelut tiiviisti mukana keskusteluissa ja kehittämistyössä hyvinvointialueilla. Rakennetaan sosiaalipalveluista yhdessä terveys- ja pelastuspalveluiden kanssa niin tiheä turvaverkko, että se kannattelee myös kaikkein heikoimmat ja haavoittuvimmat – myös ne, joilla itsellään ei ole voimia tai kykyä saada ääntään kuuluviin.