Jukka Junttilan järjestämässä olohuonetentissä isäntä pyysi minua kertomaan, mitä puheissani ja teksteissäni usein esiintyvät käsitteet oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus minulle konkreettisesti merkitsevät. Menin hieman hämilleni: kyllähän kaikki tietävät, mitä oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus tarkoittavat!
Jälkeenpäin jäin miettimään näitä käsitteitä tarkemmin. Miten oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus ilmenevät poliittisessa päätöksenteossa? Miten itse toteuttaisin näitä arvoja omassa toiminnassani, jos minut valittaisiin kansanedustajaksi?
Kärkiteemojani vaaleissa ovat lapset ja nuoret; vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tuki sekä ympäristön ja eläinten hyvinvointi. Jukan kysymys sai minut pohtimaan, mitä oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus tarkoittavat erityisesti näiden teemojen näkökulmasta.
Yhdenvertainen mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
Kaikki varmaan ovat yhtä mieltä siitä, että varhaiskasvatus ja koulutus vaikuttavat suuresti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Olisikin oikeudenmukaista, että kaikille lapsille taattaisiin perhetaustasta ja vanhempien varallisuudesta riippumatta laadukas ja kannustava varhaiskasvatus ja koulutus. Olisi oikeudenmukaista, että kukaan ei joutuisi päiväkodissa tai koulussa kiusatuksi massasta eroavien ominaisuuksiensa, taustansa, terveydentilansa, uskontonsa, ihonvärinsä, kansallisuutensa tai seksuaalisen identiteettinsä – tai minkään muunkaan syyn vuoksi. Olisi oikeudenmukaista, että jokaiselle lapselle taattaisiin vähintään toisen asteen aidosti maksuton koulutus, jotta kukaan ei jäisi vaille koulutuksen luomia hyvän elämän edellytyksiä siksi, että vanhemmilla ei ole varaa maksaa esimerkiksi lukiokirjoja tai ammattitutkinnon vaatimia tarvikkeita. Olisi oikeudenmukaista, että myös korkeakouluopiskelijoiden opintotuki riittäisi elämiseen, jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskeluun.
Oikeudenmukaisuudessa onkin pitkälti kyse yhdenvertaisuudesta. Siitä, että ketään ei rangaista hänestä itsestään riippumattomista syistä. Poliitikkojen pitää toimia vastuullisesti niin, että tämä oikeudenmukaisuus toteutuu. Poliitikko ei voi ajatella vain omaa tai lähimmän viiteryhmänsä välitöntä etua, vaan hänen tulee kantaa vastuuta myös muista.
Vastuullista ajattelua on se, että ymmärtää ja ottaa huomioon päätöstensä vaikutukset tulevaisuuteen ja tulevien sukupolvien elämään. On vastuutonta heikentää koulutuksen, lastensuojelun tai lasten ja nuorten terveyspalveluiden laatua ja saavutettavuutta nopeiden säästöjen aikaansaamiseksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin laiminlyönti kostautuu tulevaisuudessa entistä suurempina kustannuksina – vastuuttomien leikkausten yksilöille aiheuttamasta, mahdollisesti koko loppuelämään vaikuttavasta inhimillisestä hädästä puhumattakaan.
Sivistysvaltio pitää huolta heikoimmistaan
Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka: yksi joutuu onnettomuuteen, toinen ei. Yksi syntyy vammaisena, toinen ei. Yksi syntyy tai joutuu sodan keskelle, joku toinen ei. Myöskään ikääntyminen ja fyysiset tai psyykkiset sairaudet eivät ole kenenkään oma valinta.
Sivistynyt yhteiskunta pyrkii tasaamaan ja korjaamaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. On oikeudenmukaista tukea vanhuksia, vammaisia, pitkäaikaissairaita tai liikuntakykynsä menettäneitä niin, että he voivat elää mahdollisimman täysipainoista ja hyvää elämää. On oikeudenmukaista tarjota heille yhtäläiset mahdollisuudet toimia täysivaltaisina yhteisön jäseninä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Sivistyneessä yhteiskunnassa päättäjillä pitää olla vastuu heikommassa asemassa olevista ja niistä, joilla ei ole voimia tai kykyä saada ääntään kuuluviin. On vastuullista taata iän, sairauden tai vamman vuoksi apua tarvitseville riittävät, kattavat ja laadukkaat tukipalvelut ja heidän tarpeitaan ja toiveitaan vastaavat hoivapalvelut ja asumismuoto. On vastuutonta etsiä jatkuvasti uusia säästöjä näiltä heikoimmassa asemassa olevilta.
Yritysten energiatuet remonttiin
Suomessa tuetaan verovaroin miljardeilla euroilla ilmastonmuutosta vauhdittavaa teollisuutta, joka maksaa käyttämästään energiasta alemman verokannan vuoksi huomattavasti pienempää hintaa kuin julkinen sektori tai kotitaloudet. Lisäksi energiaa paljon käyttävälle teollisuudelle, kaivostoiminnalle ja maataloudelle maksetaan energiaveronpalautuksina takaisin suurin osa niiden maksamasta energiaverosta. Ja ikään kuin tämä ei jo riittäisi, yritykset saavat maksamistaan päästöoikeuksista valtiolta päästökauppatukea eli ns. päästökauppakompensaatiota.
Suurimmat verohuojennukset menevät varakkaille pörssiyhtiöille. Monet niistä tekevät kovaa tulosta ja jakavat vuosittain kymmenien tai jopa satojen miljoonien osingot omistajilleen. Tukisummat ovat usein vain promilleja näiden yritysten liikevaihdosta, eli niillä ei ole mitään vaikutusta yrityksen kilpailukykyyn tai sen tarjoamiin työpaikkoihin.
Energiatuet kohdistuvat pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla tuotettuun energiaan. Tuet jarruttavat näin yritysten halua panostaa ympäristöystävällisyyteen ja energiatehokkuuteen.
Ei ole oikeudenmukaista, että me kaikki kärsimme ympäristötuhoista, mutta rikkaat pörssiyhtiöt saavat yhteisistä verovaroistamme taloudellista tukea saastuttamiseen ja ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Samaan aikaan köyhä perhe maksaa omasta sähköstään huomattavasti kalliimpaa hintaa.
Oikeudenmukaisuus on kaukana myös siitä, että ympäristörikosten tuomiot ovat usein varsin mitättömiä. Esimerkiksi laistamalla asianmukaisesta vaarallisen jätteen käsittelystä tekijä voi saavuttaa huomattavaa taloudellista voittoa ja samalla aiheuttaa suurta vahinkoa luonnolle, muille ihmisille ja eläimille.
Ympäristö- ja eläinystävällistä maatalouspolitiikkaa
Kärsimyksen aiheuttaminen puolustuskyvyttömille eläimille on väärin ja epäoikeudenmukaista. Eläimillä on itseisarvo riippumatta siitä, tuottavatko ne hyötyä tai huvia ihmiselle. Eläinten oikeudenmukainen kohtelu ja hyvinvoinnista huolehtiminen pitää taata tiukalla eläinlailla ja eläinsuojeluvalvonnan tehostamisella. Myös eläinsuojelurikoksista langetettavia rangaistuksia pitää koventaa ja eläintenpitokielto määrätä huomattavasti nykyistä herkemmin.
On epäoikeudenmukaista, että ihminen ahtaa oman turhamaisuutensa vuoksi villieläimiä pieneen häkkiin. On epäoikeudenmukaista, että emakot suljetaan liikkumisen estävään häkkiin ja naudat kytketään parteen. On epäoikeudenmukaista, että koiranpentuja tehtaillaan järkyttävissä oloissa nopean voiton toivossa tai että petoeläimet ajetaan yhä ahtaammalle ja lopulta halutaan tappaa ne sukupuuttoon, koska ne aiheuttavat ihmisille haittaa ruokaa etsiessään. On epäoikeudenmukaista tehdä eläimillä tuskallisia kokeita, kun turhien, kalliiden ja ihmiskehon mallintamiseen huonosti soveltuvien eläinkokeiden sijaan voisimme panostaa eläinkokeettomiin solututkimuksen menetelmiin.
Maatalouden eläintuotannon tuet perustuvat eläinmääriin ja houkuttelevat äärimmäisten tehojen ottoon eläimistä niiden hyvinvoinnin kustannuksella. On epäoikeudenmukaista, että pelkkään tehokkuuteen tähtäävillä eläintuilla palkitaan niitä, jotka lisäävät tuottoa eläinten kärsimyksen kustannuksella, kun taas eläimiään kunnioittava ja hyvin kohteleva menettää tuloja vääristyneessä kilpailussa.
Sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä ja kannustaa ihmisiä siirtymään kohti kasvisruokavaliota. Nykyiset maataloustuet kuitenkin suosivat eläinten tehotuotantoa ja pitävät eläintuotteiden hintaa alhaalla keinotekoisesti. Olisi oikeudenmukaista tasoittaa kilpailua hintaohjauksella esimerkiksi niin, että kasviproteiinien tuotantoa tuettaisiin yhtä paljon tai vaihtoehtoisesti eläintuotteiden tukia leikattaisiin tai niille määrättäisiin haittavero.
Maataloustuet pitäisi ylipäätään suunnata kokonaan uudelleen niin, että ne kohdentuisivat ympäristöystävälliseen ja eläinten hyvinvoinnin huomioonottavaan maatalouteen. Tässä mallissa tukia maksettaisiin peltoalan tai eläinmäärien sijaan esimerkiksi tilojen tuottamista ekosysteemipalveluista, kuten hiilen sidonnasta, ravinteiden kierrätyksestä ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista.
Politiikassa tulee tehdä vastuullisia päätöksiä, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena myös lapsillemme ja tuleville sukupolville. Meidän tulee tehdä vastuullisia julkisia hankintoja, jotka on tuotettu eettisesti ja ympäristöystävällisesti. Meidän pitää huolehtia hiilinieluistamme ja kannustaa ihmisiä kestävään elämäntapaan ja kulutukseen. Meidän tulee huolehtia heikommassa asemassa olevista – niin ihmisistä kuin eläimistäkin.
Tämä on oikeudenmukaista ja vastuullista politiikkaa.
