Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja yleisö,
Vihreä ryhmä on iloinen siitä, että hyvinvoinnin palvelualueen selvitys on teetetty ja hyvinvoinnin palvelualueen ongelmiin on tartuttu. Selvityksen mukaan eniten kehittämistarvetta on johtamisessa, työnkuvien epäselvyyksissä ja yhteistyössä sekä palvelualueen sisällä että sivistyksen palvelualueen kanssa.
Selvityksen nykytilan kuvaus -osiossa on paljon talouslukuja, joissa verrataan Lempäälän hyvinvointipalveluiden kustannuksia yhteentoista verrokkikuntaan – Pirkanmaalta mukana ovat Kangasala, Pirkkala, Ylöjärvi ja Valkeakoski. Lukujen valossa Lempäälän sote-kustannusket näyttävät monelta osin hyvin kohtuullisilta – useilla hyvinvointipalveluiden osa-alueilla Lempäälän kustannukset ovat alhaisimpien joukossa ja joissain kohdin koko verrokkiryhmän alhaisimmat. Tämä oli yllättävää, koska Lempäälässä on on puhuttu paljon hyvinvointipalveluiden ylisuurista kustannuksista ja säästötarpeista.
Esimerkiksi viime vuoden perusterveydenhuollon nettomenot olivat 12 kunnan vertailussa koko joukon toisiksi alhaisimmat ja erikoissairaanhoidon nettomenotkin keskitason alapuolella.
Vuonna 2017 vuodeosastohoidon nettokäyttökustannukset olivat 12 kunnan vertailussa koko joukon alhaisimmat, ja yli 75-vuotiaiden vuodehoitopäiviä oli kolmanneksi vähiten. Kotona asuvia vanhuksia on Lempäälässä maan kesiarvoa enemmän ja tehostetun palveluasumisen piirissä oli vanhuksia toiseksi vähiten selvityksessä mukana olleista kunnista. Lempäälässä vanhusten kotihoidon nettokäyttökustannukset olivat vuonna 2017 koko verrokkijoukon alhaisimmat.
Myös lastensuojelun tilanne ja kustannukset näyttäytyvät lukujen valossa varsin kohtuullisilta. Vuonna 2018 mm. lasten huostaanottojen määrä oli verrokkikunnista toiseksi alhaisin Liedon jälkeen.
Eli pelkkien lukujen valossa näyttäisi, että lempäälän hyvinvointipalvelut toimivat hyvin ja tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin. Tosin lukujen tulkintaa vaikeuttaa se, että osa luvuista on vuodelta 2017 ja vain osa viime vuodelta, ja osa luvuista on tarvevakioituja ja osa vakioimattomia. Luvuista on muutenkin vaikea tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi palveluiden laadusta.
Jos ajatellaan esim. lasten huostaanottojen vähäistä määrää: onko niin, että lempäälässä lapset ja perheet voivat keskimääräistä paremmin ja että ennalta ehkäisevät palvelut ovat kunnossa? Vai onko niin, että huostaanottoja yritetään välttää liikaakin, eli silloinkin, kun sille olisi todellista tarvetta.
Sama koskee vanhusten kotihoidon kustannuksia ja vuodehoitopäivien määrää. Ovatko alhaiset luvut merkki siitä, että vanhukset voivat paremmin tai että ennaltaehkäuisevät palvelut toimivat hyvin, vai onko kyse siitä, että kotihoito on huonoa ja että ihmiset potkitaan sairaalasta ulos puolikuntoisina?
Selvityksen pohjalta on jo mietitty toimenpiteitä etenkin johtamiskulttuurin ongelmien korjaamiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi etenkin hyvinvoinnin ja sivistyksen palvelualueiden välillä. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun sekä sosiaali-ja terveyspalveluiden välinen tiivis yhteistyö auttaisi tunnistamaan lapsen avuntarpeen paremmin jo riittävän varhaisessa vaiheessa. Kannatan näitä toimenpiteitä lämpimästi.
Lopuksi esitän hartaan toiveen siitä, että sosiaali-, terveys- ja muiden hyvinvointipalveluiden laatu, riittävyys ja kattavuus taataan kaikissa olosuhteissa, eikä pyritä jatkuvasti säästämään niistä palveluista, joita kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kuntalaiset kipeästi tarvitsevat. Kustannustehokkuus ja palveluiden hyvä laatu eivät kuitenkaan aina sulje toisaan pois, vaan työn järkevämmällä organisoinnilla, tehtäväkuvien selkiyttämisellä ja yhteistyöllä eri palvelualuieden välillä voidaan päästä sekä säästöihin että parempaan palveluun.