Aluevaaleissa valitsemme valtuutetut, jotka päättävät muun muassa siitä, missä terveyskeskukset sijaitsevat, millaisia hoiva- ja asumispalveluita tarjoamme vanhuksille ja vammaisille ja paljonko satsaamme lastensuojeluun, oppilashuoltoon ja perhepalveluihin. He päättävät myös siitä, miten nopeasti ja millaista apua on tarjolla mielenterveyden järkkyessä, kuinka läheltä ja nopeasti saamme vastaanottoajan lääkärille ja onko terveyskeskuksissa ylipäätään riittävästi osaavia lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.
Sote-uudistuksella on mahdollista parantaa palveluiden yhdenvertaista saavutettavuutta ja laatua sekä korjata sosiaali- ja terveyspalveluiden epäkohtia. Mutta mistä rahat tähän? Eikö uudistuksen yksi tavoite ollut hillitä kustannusten kasvua?
Sote-kustannukset kasvavat varmasti myös jatkossa väestön ikääntyessä, mutta ei ole inhimillistä eikä pidemmällä aikavälillä taloudellisestikaan järkevää säästää palveluiden laadusta ja saavutettavuudesta.
Sen sijaan säästöjä saadaan panostamalla ennaltaehkäisyyn ja huolehtimalla siitä, että yhteistyö on saumatonta niin sosiaali- ja terveystoimen välillä kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun yhteistyö toimii ja hoito- ja palveluketjut ovat sujuvia, ihmisen tilanne pystytään kartoittamaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Näin hän saa oikeanlaista apua oikeaan aikaan, eikä häntä tarvitse juoksuttaa moneen kertaan luukulta toiselle.
Säästöjä syntyy myös satsaamalla rohkeasti perusterveydenhuoltoon, jotta siellä ehditään ja osataan ratkaista asiat mahdollisimman pitkälle, ja näin tarve kalliiseen erikoissairaanhoitoon vähenee. Toimivat ja yhdenmukaiset tietojärjestelmät tuovat niin ikään säästöjä, kun lääkäreiden, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden työaika ei kulu järjestelmien ja tietokoneohjelmien kanssa tappelemiseen.
Pelkästään hankintaosaamista ja kilpailutuskäytänteitä kehittämällä voidaan saavuttaa mittavat kustannussäästöt. Säästöjä saadaan myös kierrättämällä materiaaleja ja panostamalla sote-kiinteistöjen energiatehokkuuteen.
Digitaalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä. Järkevästi hyödynnettyinä digitaaliset palvelut voivat tuoda isojakin säästöjä, mutta aina pitää olla mahdollisuus myös perinteiseen asioimiseen, lähivastaanottoihin ja puhelinpalveluun.
Esimerkiksi videovastaanotoilla voidaan hoitaa tapauksia, jotka eivät vaadi lähitapaamista. Näin säästyy vastaanottoaikoja lähikontaktia vaativille tapauksille sekä niille, joilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista digitaalisten palveluiden käyttöön. Syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla on järkevää ottaa avuksi myös erilaiset liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Yllättävän paljon säästöjä saadaan myös hyvällä johtamisella ja työn paremmalla organisoinnilla sekä lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön ja kehittämiseen. He kun ovat kuitenkin useimmiten oman työnsä parhaita asiantuntijoita.
