Olen Tiina Wesslin, Lempäälän Kuljussa asuva yhteiskuntatieteiden maisteri, viestintäasiantuntija ja Lempäälän kunnanvaltuutettu. Vapaa-aikanani soitan ja laulan punkrock-bändissä ja harrastan puutarhanhoitoa.
Olen ehdolla tammikuun 2022 ensimmäisissa aluevaaleissa. Aluevaltuusto päättää jatkossa Pirkanmaan sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimen palveluista. Olemme tulevissa vaaleissa siis meitä kaikkia koskettavien, äärimmäisen tärkeiden asioiden äärellä.
Terveyttä, turvaa ja hyvää hoivaa
Sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyys, kattavuus ja saavutettavuus ovat olleet yksi kolmesta vaaliteemastani sekä vuoden 2017 ja 2021 kuntavaaleissa että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kaksi muuta minulle tärkeää teemaa politiikassa ovat ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen sekä laadukas koulutus ja varhaiskasvatus turvallisessa ympäristössä.
Sote-puolelta sydäntäni lähellä ovat erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi- ja mielenterveyspalvelut sekä vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palvelut. Sote-uudistuksessa meillä on mahdollisuus tasoittaa sosiaali- ja terveyseroja ja turvata yhdenvertaiset, laadukkaat ja kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.
Hoitoon ja sosiaalipalveluiden piiriin pitää päästä nopeasti ja joustavasti. Tarjolla pitää olla monipuolisesti digi- ja etäpalveluita sekä harvaan asutuilla seuduilla myös liikkuvia palveluita. Digipalvelut eivät kuitenkaan saa korvata lähivastaanottoja tai puhelinpalvelua, vaan asiakkaan on saatava itse valita, miten hän haluaa asiansa hoitaa. Esimerkiksi ikäihmisiä ei saa syrjäyttää palveluiden ulkopuolelle siksi, että heillä ei ole osaamista tai välineitä digitaalisten palveluiden käyttöön.
Aluevaltuutettuna toimisin sen puolesta, että lastensuojelun resurssit nostettaisiin riittävälle tasolle ja kouluissa oppilashuolto ja koulun muu henkilökunta toimisivat tehokkaammin yhteistyössä koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi. Kaikille vanhuksille ja vammaisille haluan taata mielekkään asumismuodon heidän omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaan. Satsaisin myös palveluiden laadun tehokkaaseen valvontaan niin yksityisen kuin julkisen puolen hoiva- ja asumispalveluissa. Alueille pitäisi perustaa erityisiä valvontakoordinaattorin virkoja valvomaan vanhus- ja vammaispalveluiden laatua ja riittävyyttä. Omaishoitajat ansaitsisivat myös enemmän tukea arvokkaaseen ja raskaaseen työhönsä.
Kenenkään mielenterveyden ongelmista kärsivän ei pitäisi joutua odottamaan apua kohtuuttomia aikoja. Kun esimerkiksi lapsi tai nuori joutuu odottamaan apua kuukausien ajan, kyse on vakavasta heitteillejätöstä, joka johtaa pahimmillaan hengenvaaraan. Tarvitsemme lisää nopeasti ja helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja, kuten auttavia puhelimia, ilman ajanvarausta toimivia vastaanottoja jne. Varhaisen tuen ja matalan kynnyksen keskusteluavun järjestämisessä kuntien ja tulevan hyvinvointialueen kannattaa tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.
Nopeiden, kevyempien mielenterveyspalveluiden lisäksi tarvitaan kuitenkin riittävästi myös raskaamman palvelun laitosmaisia hoitoyksiköitä pidempään ja vakavammin sairastaville. Psykiatristen sairaaloiden alasajojen seurauksena monet kroonikkopotilaat ovat jääneet heitteille, kun riittävän tuettuja ja soveltuvia hoito- ja asumismuotoja ei ole tullut tilalle. Tämä aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä mielenterveysongelmaisille ja valtavaa huolta heidän omaisilleen.
Minulle on tärkeää, että terveydenhoidon maksut säilyvät kohtuullisina, koska palvelumaksujen korotukset iskevät kovimmin muutenkin heikoimmassa asemassa oleviin: vähävaraisiin, ikäihmisiin ja pitkäaikaissairaisiin. Vähintään pitäisi pikaisesti yhdistää lääkkeiden, terveydenhuollon matkojen ja asiakasmaksujen maksukatot.
Haluan toimia myös sen puolesta, että kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyö muodostuisi tiiviiksi, jotta alueen asukkaiden hyvinvointia voitaisiin tukea mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi uudistuva oppilashuollon kokonaisuus edellyttää tiivistä kuntien opetustoimien ja hyvinvointialueen välistä yhteistyötä – samoin terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn tähtäävä työ vaatii toimivaa yhteistyötä niin kuntien, alueiden, yritysten kuin järjestöjenkin kesken.
Uudistuksessa ei pidä unohtaa pelastustoimen tärkeää roolia ja noin 80 miljoonan suuruista valtakunnallista rahoitusvajetta. Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen saumaton yhteistyö ja pelastustoimen riittävät resurssit pitää varmistaa. Joka puolella Suomea pitää olla riittävä kalusto ja resurssit reagoida palo- ja onnettomuustilanteissa tarpeeksi nopeasti.
Ympäristön ja eläinten hyvinvointi osana alueuudistusta
Aluevaalien keskiössä on ihmisten terveys ja hyvinvointi, mutta aluevaalitkin ovat myös ympäristö- ja vastuullisuusvaalit. Monet hyvinvointialueiden öljyllä lämpiävät sote-kiinteistöt kaipaavat energiaremonttia. Sotepalveluihin pitää myös päästä sujuvasti julkisilla liikennevälineillä, kävellen ja polkupyörällä.
Alueiden on myös hyvä varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin. Sähköntuotannoltaan omavaraiset sairaalat ja paloasemat eivät esimerkiksi ole yhtä haavoittuvia katastrofitilanteissa kuin julkisista sähköverkoista riippuvaiset kiinteistöt.
Ympäristön, ilmaston sekä ihmis- ja eläinoikeuksien kannalta on myös suuri merkitys sillä, millaisin perustein hyvinvointialue tekee hankintoja. Hinnalla on toki merkitystä, mutta hankintojen pitää olla myös ympäristöystävällisesti ja vastuullisesti tuotettuja.
Esimerkiksi terveyskeskusten ja sairaaloiden tekstiileissä kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan kierrätyskuiduista tai kotimaisista ekologisista, sellupohjaisista kuiduista valmistettuja tekstiilejä. Materiaalien kierrätystä kannattaa tehostaa ja kertakäyttötuotteiden käyttöä vähentää. Hyvinvointialueen ruokapalveluissa tulee suosia ilmasto- ja luontoystävällistä ruokaa, ja ajoneuvohankinnoissa voidaan kasvavissa määrin hyödyntää sähkö-, vety- tai biokaasuautoja.
Joskus ihmisen jouduttua syviin terveydellisiin tai taloudellisiin vaikeuksiin, hän ei pysty huolehtimaan lemmikki- tai tuotantoeläimistään. Tällaisissa tapauksissa hyvinvointialueen pitäisi pystyä ratkaisemaan tilanne parhaalla mahdollisella tavalla myös sote-asiakkaan eläinten kannalta.
Säästöjä palveluiden laadusta tinkimättä
Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut sote-puolen kustannusten kasvun hillitseminen. Tämä herättää tietenkin pelkoja palveluiden heikentymisestä.
Ensinnäkin, sote-kustannukset tulevat väistämättä kasvamaan myös jatkossa väestön ikääntyessä, mutta ei ole inhimillistä eikä pidemmällä tähtäimellä taloudellisestikaan järkevää säästää palveluiden laadusta, riittävyydestä ja saavutettavuudesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat ihmisten hyvinvointiin erittäin vahvasti vaikuttavia palveluita, joista ei pidä etsiä lyhytnäköisiä säästöjä.
Sen sijaan säästöjä saadaan panostamalla ennaltaehkäisyyn ja huolehtimalla siitä, että yhteistyö on saumatonta niin sosiaali- ja terveystoimen välillä kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Kun yhteistyö toimii ja hoito- ja palveluketjut ovat sujuvia, ihmisen tilanne pystytään kartoittamaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Näin hän saa oikeanlaista apua oikeaan aikaan, eikä häntä tarvitse juoksuttaa moneen kertaan luukulta toiselle ja takaisin.
Säästöjä syntyy myös satsaamalla rohkeasti perusterveydenhuoltoon, jotta siellä ehditään ja osataan ratkaista asiat mahdollisimman pitkälle, jolloin tarve kalliiseen erikoissairaanhoitoon vähenee. Toimivat ja yhdenmukaiset tietojärjestelmät tuovat niin ikään säästöjä, kun lääkäreiden, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden työaika ei kulu järjestelmien ja tietokoneohjelmien kanssa tappelemiseen.
Pelkästään hankintaosaamisen ja kilpailutuskäytänteiden kehittämisellä voidaan saavuttaa mittavat kustannussäästöt. Säästöjä saadaan myös panostamalla sote-kiinteistöjen energiatehokkuuteen ja noudattamalla mahdollisuuksien mukaan kiertotalouden periaatteita.
Digitaalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä. Järkevästi hyödynnettyinä digitaaliset palvelut voivat tuoda isojakin säästöjä, mutta aina pitää olla mahdollisuus myös perinteiseen asioimiseen, lähivastaanottoihin ja puhelinpalveluun.
Esimerkiksi videovastaanotoilla voidaan hoitaa tietynlaisia tapauksia, jotka eivät vaadi lähitapaamista. Näin säästyy vastaanottoaikoja lähikontaktia vaativille tapauksille sekä niille, joilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista digitaalisten palveluiden käyttöön. Syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja hankalia, on järkevää ottaa avuksi myös erilaiset liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Yllättävän paljon säästöjä saadaan myös hyvällä johtamisella ja työn paremmalla organisoinnilla sekä lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön ja kehittämiseen. He kun ovat kuitenkin useimmiten oman työnsä parhaita asiantuntijoita.
