Tulevan eduskunnan ja hyvinvointialueiden yksi iso ja tärkeä urakka on laittaa mielenterveyspalvelut ja niiden hoitoketjut kuntoon. Kun esimerkiksi lapsi tai nuori joutuu odottamaan apua kuukausien ajan, kyse on vakavasta heitteillejätöstä, joka johtaa pahimmillaan hengenvaaraan.
Tarvitaan lisää nopeasti ja helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja, kuten auttavia puhelimia, ilman ajanvarausta toimivia vastaanottoja jne. Varhaisen tuen ja matalan kynnyksen keskusteluavun järjestämisessä kuntien ja tulevan hyvinvointialueen kannattaa tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.
Kouluissa voitaisiin ottaa käyttöön terveystarkastusten rinnalle mielenterveystarkastukset, joissa oppilaat saisivat keskustella ammattihenkilön kanssa luottamuksellisesti. Näin voitaisiin havaita mahdollisia mielenterveyden häiriöitä ja riskitekijöitä ennen tilanteen kriisiytymistä. Tehokas koulukiusaamisen ja -väkivallan ehkäisy on myös tärkeää mielenterveystyötä.
Ennaltaehkäisevien toimien ja kevyempien palveluiden lisäksi tarvitaan riittävästi myös raskaampien palveluiden hoitoyksiköitä vakavammin ja pidempään sairastaville. Psykiatristen sairaaloiden alasajojen seurauksena monet kroonikkopotilaat ovat jääneet heitteille, kun riittävän tuettuja ja soveltuvia hoito- ja asumismuotoja ei ole tullut tilalle. Tämä aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä mielenterveysongelmaisille ja valtavaa huolta heidän omaisilleen.
Pitkäaikaissairaat ovat heikoilla yhteiskunnassamme ja mieleltään sairaat heistä ehkä kaikkein heikoimmilla. Mielisairaita on syrjitty kautta historian, ja edelleen esimerkiksi psyykenlääkkeiden tutkimus etenee paljon muuta lääkekehitystä hitaammin. Niinpä edelleen turvaudutaan vanhoihin, pahamaineisiin lääkkeisiin, jotka aiheuttavat vakavia sivuoireita ja ovat usein hengenvaarallisia varsinkin suurina annoksina ja pitkään käytettyinä.
Suomen mielenterveysseuran tilastojen mukaan joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä. Työkyvyttömyyseläkkeistä jo puolet myönnetään mielenterveydellisistä syistä.
Kuitenkaan 2000-luvulla mielenterveyspalveluihin ei ole satsattu samassa määrin kuin muuhun terveydenhuoltoon. Psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon menoista putosi noin kuudella prosenttiyksiköllä vuosina 2000–2019. Vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.
Mielenterveyden järkkyminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään, ja myös avun pitäisi olla kokonaisvaltaista ja moniammatillista. Mielenterveydeltään heikko ihminen ei usein jaksa tai osaa etsiä apukeinoja byrokratiaviidakossa – siksi tarvitaan joustavia palveluketjuja sosiaali- ja terveystoimen välille. On myös varmistettava, että koulujen ja hyvinvointialueelle hallinnollisesti siirtyneiden oppilashuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö säilyy tiiviinä.
Pidetään huolta toisistamme ja siitä, että mielenterveyden edistäminen sekä mielenterveyspalveluiden resursointi ja hoitokäytännöt nostetaan yhdeksi tärkeäksi kehityskohteeksi niin valtakunnanpolitiikassa kuin hyvinvointialueilla.
